Kuka minä olen?

Nimeni on Satu Kananen, netissä käytän nimeä BlackDeath.

Olen syntynyt 31.12.1989 eli ikää minulla on tällähetkellä 19 vuotta.

Asun Kajaanissa yhdessä avomieheni kanssa. Asumme tällähetkellä kerrostalokaksiossa, joka on kyllä aivan liian pieni meille ja gerbiileille, ei ole kunnollista keittiötäkään.

Gebiiliharrastus

Olen varsin tuore harrastaja. Teoria gerbiileiden hoidosta tuli minulle tutuksi jo pienenä, kun innostuin jyrsiöistä lemmikkinä. Äitini sanoi kuitenkin jyrkästi vastaan, joten jouduin odottelemaan tovin, ennen kuin saisin ostaa ensimmäiset jyrsijäni.

Pikkuhiljaa keräsin tietoutta gerbiileistä. Pääsin yhdeksänneltä luokalta, ja sain opiskelupaikan Kajaanista. Löysin miehen, jonka kanssa muutin yhteen. Nyt, nyt saisin kaipaamani gerbiilit.

Ensimmäisen gerbiilini pelastin luokkakaverin huostasta. Raukka joutui olemaan pimeässä huoneessa päivää ja yötä, eikä kukaan sylitellyt sitä. Se ei edes tullut käteen, se pelkäsi kättä. Tänäpäivänä rouva viettelee leppoisia päiviä meillä. Pian tulonsa jälkeen se alkoi oppimaan käteen, nykyään se ilmaisee selvästi, että nyt tahdon syliin/juoksemaan.

Kasvatuksesta innostuin lähes samantien. Minulla oli ollut ensimmäinen gerbiili kolme kuukautta, kun ostin kaksi lisää Joulukuussa -07, kyllä, näin tuore tapaus olen. Tässä vaiheessa kuitenkin vain lueskelin ja mietin, haluaisinko alkaa kasvattamaan.

Ennätin hankkia vielä kolme naarasta, näin ollen minulla oli jo 6 naarasta, mutta uroksia en vielä ollut hankkinut. Tammikuun lopulla aloin urosta etsimään. Kajaanista ei sitä löytynyt, mikä on sinällään hyvä, sillä muutenhan Kiukku ei olisi tullut meille. Kiukku löytyi, kun eräs ihminen oli täällä sivuilla lueskellut tuota uroksen etsintä -hanketta ja kertoi, että olisis tällainen yksinäinen uros, jolle ei ole seuraa edes tulossakaan. Kiukku muutti meille Helmikuussa -08 ja oli aikamoinen pullukka tullessaan, nyttemmin oikein sutjakka herra :).

Yksinäiselle gerbiilille piti kuitenkin hankkia kaveri. Tässä vaiheessa minulle oli jo tulossa kaksi poikaa Kadotetun -kasvattajilta. He kotiutuivat sitten Maaliskuun alussa ja Kiukku otti pojat vastaan iloisin rummutuksin. Vähän haisteli poikia ja pojat juoksi karkuun, mutta jo tunnin kuluttua yhteenlaittamisesta kaikki nukkuivat sievässä kasassa. Missään vaiheessa ei ole urosten välillä kahakoita ollut.

Kokoajan luin kasvatuksesta ja opiskelin. Pikkuhiljaa minusta alkoi tuntumaan siltä, että olen valmis...